Tässäkin kirjoituksessa on pieni kokemuksen syvä rintaääni mukana. Termi kuvaa ilmiötä, jossa jatkuva altistuminen lyhytmuotoiselle, kaoottiselle ja usein triviaalille verkkosisällölle johtaa uupumiseen, keskittymiskyvyn heikkenemiseen ja tunne-elämän latistumiseen. “Brain rot” – suomeksi vapaasti käännettynä aivomätä – nousi Oxfordin vuoden sanaksi 2024.
Vaikka termi on lähtöisin meemikulttuurista, sen taustalla on todellisia huolia lasten, nuorten ja aikuisten aivoterveydestä. Huolia, joita on helppo havaita nykypäivässä. Arkisia ilmiöitä ja valintoja, joista melkeinpä jokainen tunnistaa itsensä ja tuntee piston sydämessään.
Maailma on muuttunut tällä saralla nopeaan ja ilmiö vielä evoluution näkökulmasta suhteellisen tuore. Kovin pitkäaikaisia tutkimuksia aiheesta ei näin ollen ole voitu tehdäkään. Oma veikkaukseni on, että älylaitteiden käytöllä ja yleisesti informaation tulvalla on meille ihmisille ja hermostollemme monenlaisia seurauksia. Saatikka, miten kaikki vaikuttaa vielä kehittyviin aivoihin.
Tämä blogi on omalta osaltani ollut pieni yhden miehen kunnianosoitus sille hiukan hitaammalle vanhalle maailmalle, jossa luettiin pidempiä tekstejä nopeiden somepäivitysten sijaan. Onneksi aivot ovat kehittyvää sorttia suuntaan ja toiseen, joten toivoakin on.
Mikä on brain rot ja miksi siitä puhutaan nyt?
“Brain rot” on netti- ja someslangia ilmiölle, jossa jatkuva, pinnallinen ja nopeasti palkitseva sisältö alkaa pirstoa keskittymistä, ohjata tunteita ja vaikuttaa uneen. Termi ei ole diagnoosi, mutta se on vakiintunut kieleen: Oxford Languages nimesi brain rotin vuoden sanaksi 2024, ja sanakirjat (Dictionary.com, Merriam-Webster) kuvaavat sitä sekä sisällön laaduksi että tilaksi, jossa mieli jää kiinni tällaiseen syötteeseen. Ilmiön ajankohtaisuus heijastaa kokemusta arjesta ja työstä: huomio sirpaloituu, rauhoittuminen vaikeutuu ja mikroskrollaaminen sekä puhelimen tarkastelu hiipii joka väliin.
Mediamaisema on muuttunut lyhytformaattiseksi (esim. Reels, Shorts, TikTok), alustat on rakennettu maksimoimaan aikaa ja sitoutumista, ja brain rot antaa nimen monelle tutulle tuntemukselle aivoista mössönä skrollauksen jälkeen. Tähän pystyy toki moni samaistumaan myös pitkän päätteellä vietetyn työpäivän jälkeen. Ja onko työpäivä päätteellä enää pelkästään päivä päätteellä sisältäen puhtaasti työasioita? Päivä sisältää laajan skaalan kaikkea informaatiota uutisista ja säätiedotuksista, erilaisiin mielenkiinnon kohteisiin ja innostuksiin aihepiiristä toiseen, kymmeniä avonaisia ikkunoita ja Teams -viestejä, sähköposteja unohtamatta. Kaikki tämä dopamiinia nopeasti liikuttavaa.
Brain rot ilmiönä: Mistä se syntyy?
Lyhyt sisältö, nopeat palkinnot
Lyhytvideoiden virta palkitsee nopeasti ja arvaamattomasti – juuri se koukuttaa. Uudempi tutkimus liittää runsaan lyhytvideokäytön heikompaan tarkkaavuuteen ja itsesäätelyyn, erityisesti jos katselu on “automaattista” eikä tarkoituksellista.
Algoritmien vaikutus ajatteluun
Alustojen peruslogiikka on pitää meidät virrassa. Se lisää keskeytystiheyttä, tekee syvästä ajattelusta harvinaisempaa ja totuttaa mielen hakemaan uuden klipin tuottamaa pientä mielihyväpiikkiä. Toisin sanoen ympäristö on viritetty ohjaamaan huomiota – ellei ihminen rakenna selkeitä vastavoimia.
Pinta vs. syvyys
Lyhyt formaatti ei automaattisesti tarkoita pinnallisuutta, mutta pinnan painottuminen on todennäköisempää: nopeus ja tiheä vaihtelu vaikeuttavat kokonaisuuksien hahmottamista ja pitkäjänteistä päättelyä. Kun käyttö on runsasta, pitkän tekstin lukeminen ja monivaiheisen tehtävän ylläpito alkaa tuntua raskaammalta – ei siksi, ettemme kykenisi, vaan koska hermosto tottuu eri rytmiin.
Miten brain rot vaikuttaa mieleen ja sen toimintaan
Brain rot ei ole pelkkää “huonoa keskittymistä”, vaan tapa, jolla pieni, toistuva ärsykevirta sotkee ajattelun perusrakenteita. Ensimmäinen lenkki on työmuistin vuotaminen. Kun mielessä pyörii puhelin, ilmoitusten odotus tai ajatus “mikä innostavaa tulee seuraavaksi”, osa kapasiteetista on varattuna taustalle. Se riittää heikentämään sitä, miten hyvin koodaat tietoa muistiin ja pidät ajatuksen koossa. Toinen lenkki ovat tehtävän vaihtoon liittyvä kuormittuminen. Jokainen mikrotarkistus on tehtävän vaihtamista liian usein. Tällöin hetki hukkuu, virheitä tulee enemmän ja eteneminen tahmaa. Ja vaikka palaisit nopeasti alkuperäiseen tehtävään, huomion jäämä pitää sinua vielä hetken kiinni siinä, mihin äsken kurkistit, kuin ovi johonkin innostavaan olisi jäänyt auki.
Edellä on kuvattu asioita tutkimustiedon pohjalta. Valtaosa tutkimuksista on poikkileikkaavia: ne kuvaavat yhteyksiä, eivät osoita syytä. Siksi painopiste on käytännön kokeiluissa ja oman arjen seurannassa.
Tylsyyden sietokyvyn lasku
Tylsyys on hermostolle hyödyllinen välitila. Hetki, jossa mikään ei vaadi sinulta mitään ja mieli saa vaeltaa. Lyhytvideovirran ja informaation rytmi kuitenkin opettaa aivoille toisenlaisen perusasetuksen – tiheän vaihtelun. Silloin pienikin epämukavuus (takkuava kappale, tyhjä hetki bussissa, lapsen “odota”-pyyntö) tuntuu kehossa pienenä levottomuutena, jonka helpoimmaksi lääkkeeksi mieli ehdottaa taas lisää skrollaamista.
Tylsyys ei enää ole levon alku, vaan impulssi “tehdä edes jotain pientä”: avaan, kurkkaan, päivitän. Kun tämä toistuu, keho alkaa yhdistää pienen levottomuuden ja pienen palkinnon toisiinsa – ja kierros lyhenee huomaamatta.
Arjessa tämä voi näkyä näin: alat kirjoittaa, tökkäät vaikeaan virkkeeseen ja käsi hakeutuu taskulle. Kurkkaat “vain 20 sekuntia”, palaat tekstiin ja huomaat lukevasi saman lauseen uudestaan. Tai kotona hiljainen hetki ruokapöydässä tuntuu tyhjältä, joten selaat nopeasti “jotain kivaa”. Lapsi pyytää apua juuri silloin, kun olet ajatuksissasi muualla -> kaikilla kärsivällisyys lyhenee pykälän, kun yhteissäätely ei toimikaan enää.
Tämä on opittua – ja siksi pois opittavissa. Tylsyyden sietoa voi harjoitella annostelemalla sitä tarkoituksella takaisin arkeen. Se ei tarkoita kiduttavaa turhautumista, vaan lyhyitä, lempeitä tylsyyspaloja, joissa annat hermoston laskea kierroksia ilman ärsykettä.
- Työssä: Kun huomaat käden hakeutuvan puhelimelle, pysähdy 60 sekunniksi: katso ikkunasta kolmeen yksityiskohtaan, kuuntele kaksi ääntä, huomaa yksi kehontunne. Kirjoita paperille yksi lause “mihin jäin ja mitä seuraavaksi” – ja jatka. Pieni tylsyys palauttaa ajattelun jatkuvuutta paremmin kuin “yksi klippi”.
- Perheessä: sovi hiljainen minuutti ruokailun alkuun. Katsellaan ympärille, maistellaan rauhassa, ei ruutuja. Kun lapsi kyllästyy, käännä se leikiksi (“montako erilaista ääntä kuulet?”). Tavoite on pidentää viivettä reaktion ja ruudun välissä.
- Asiakastyössä: sanoita asiakkaalle, että tylsyyden signaali on kehon tapa kertoa: “nyt olisi tilaisuus levätä tai vaihtaa rytmiä”. Rakentakaa kolme vaihtoehtoista tapaa sietää tylsyyttä. Tässä muutamia esimerkkejä, mutta voit keksiä lisää: 10 hengitystä, vesilasillinen, 2 minuutin venyttely tai muu pieni toiminta. Kokeilkaa kahta viikkoa ja seurataan, miten vire, uni ja keskittymisen kesto muuttuvat.
Ammattilaisen kannalta hyödyllistä on asiakkaan kanssa pohtia, että “Missä kohtaa päivää tylsyyden hetket tulevat?” ja “Mitä silloin yrität välttää?” Moni huomaa välttelevänsä pientä epämukavuutta (epävarmuus, riittämättömyys, aloituskynnys), johon ruutu tarjoaa nopean paon. Kun epämukavuutta oppii sietämään hetken pidempään – 15 sekuntia tänään, 30 sekuntia ensi viikolla – hermosto oppii, ettei impulssiin tarvitse vastata. Tylsyys alkaa taas tehdä sitä, mitä sen kuuluu: rauhoittaa, yhdistää ajatuksia ja tehdä tilaa luovuudelle.
On myös hyvä muistaa yksilöerot. Osalle meistä, ketä luonnostaan olemme hermostollisesti herkempiä, tylsyyden hetket tuntuvat tavallistakin raadollisimmilta. Silloin rakenteiden säätäminen auttaa: aikarajat ruudulle, selkeät ikkunat keskittymiselle, taukorituaalit ja puhelin pois näkyvistä. Tavoite ei ole “nollata” elämästä kaikkia ärsykkeitä, vaan palauttaa rytmi, jossa hermosto saa vuorotella, että välillä tapahtuu ja välillä on ihan luvallista olla tekemättä mitään.
Juuri tuo vuorottelu palauttaa pitkän ajatuksen kantokykyä työssä, perheessä ja omassa olossa.
Mielihyvän haku ja säätely
Tunne-elämän latistumiseen, jossa tunteiden säätely vaikeutuu ja mielihyvän lähteet kaventuva. “Doomscrolling” (negatiivisen uutisvirran mättäminen) näyttää lisäävän ahdistuneisuutta ja eksistentiaalista huolta. Se linkittyy heikompaan sitoutumiseen: skrollaus lievittää ja tyydyttää hetken, mutta kokonaiskuormitus kasvaa.
HUOM! Kyse ei ole kuitenkaan pelkästä negatiivisten asioiden skrollaamisesta, mitä usein huomaa nostettavan esiin. On tärkeää huomata, että aivot kuormittuvat myös “kivasta” sisällöstä. Se, onko sisältö positiivista vai negatiivista (valenssi), ei yksin ratkaise, vaan kiihtymystaso (arousal) ja palkitsevuus. Monen ilta valuu hyvinvointireelseihin, söpöihin lemmikkivideoihin, treenivinkkeihin, ASMR:ään tai tyydyttäviin käsityöklippeihin. Silti mieli jää kierroksille. Miksi?
Kolme keskeistä mekanismia:
- Sosiaalinen palkinto. Tykkäykset, katselukerrat ja nopea palaute aktivoivat aivojen palkkijärjestelmää (mm. ventraalinen striatum/nucleus accumbens); ilmiö on osoitettu erityisesti nuorilla, mutta koskee laajasti myös aikuisia. Palaute voi olla myönteistä ja silti ylläpitää tarkistus- ja “vielä yksi juttu” -käyttäytymistä. (Sherman ym. 2016)
- Arousal > valenssi. Tutkimus verkossa leviävästä sisällöstä osoittaa, että korkea kiihtymys – oli tunne sitten positiivinen (ihmetys, nauru) tai negatiivinen (ärtymys, huoli) – lisää todennäköisyyttä, että sisältöä kulutetaan ja jaetaan. Toisin sanoen innostavat hyvän mielen pätkät kuormittavat samalla logiikalla kuin synkät uutiset ja ne nostavat virettä nopeasti ja pitävät meitä virrassa.
- Uutuus ja tiedon palkitsevuus. Myös uteliaisuus on palkitsevaa: aivot reagoivat “tiedon luvattuun paljastukseen” dopaminergisesti. Siksi tuhatta pientä “tämän yhden kikan et tiennyt” -videota on vaikea vastustaa, vaikka sisältö olisi harmitonta. Pienet yllätykset → palkkio-odotus → lisää klikkejä.
Some opettaa meitä klikkaamaan: kun saat heti pienen palkinnon (tykkäys tai seuraava video), aivot haluavat toiston. Tarkistuskierros lyhenee, ja pian huomaat katsovasi ‘vain yhden’ vielä. Sisällön sävy ei ratkaise – myös kiva ja inspiroiva video pitää hermoston kierroksilla. Koska päässä on vain rajattu määrä ‘työpöytää’, tämä pirstoo työmuistia ja vie tilaa syvältä keskittymiseltä. Siksi pitkän tekstin lukeminen tai päätösten tekeminen alkaa tuntua raskaammalta.
Tiivistetysti. Sovellukset opettavat meitä klikkaamaan ja skrollaamaan, koska nopea palkinto (tykkäys, uusi video) tuntuu hyvältä. Kun pää on jo täynnä ärsykkeitä, tärkeisiin juttuihin keskittyminen alkaa takkuilla.
Uni
Uni on se paikka, jossa aivot palauttavat perusrytminsä: muisti jäsentyy, tunnekuorma purkautuu, ja vire asettuu seuraavaa päivää varten. Siksi brain rot näkyy usein selvimmin juuri illassa ja yössä. Laaja meta-analyysi (55 tutkimusta) liitti elektronisen median käytön heikompaan unenlaatuun ja lisääntyneisiin unipulmiin – sekä “yleisen” että “ongelmallisen” käytön osalta. Kulttuurierot vaikuttavat tähän jonkin verran, mutta käytännön viesti on kaikkialla samansuuntainen: iltaan rajoja ja rytmit ja makuuhuone ruuduttomaksi.
Miksi ruutu sotkee unta, vaikka sisältö olisi kivaa?
Ei vain sinivalo. Enemmänkin kolme asiaa:
- vire nousee – lyhyet, palkitsevat piikit pitävät hermoston virittyneenä
- aika lipsuu – “vielä yksi” venyttää nukkumaanmenon
- mieli jää päälle – ajatukset juoksevat, huomion jäämä estää rauhoittumisen. Valenssi (kiva vs. kurja) ei ratkaise, vaan tahti ja palaute: nopeat, yllättävät ärsykkeet nostavat kierroksia, mikä viivästyttää unta.
Keskittymiskyvyn heikkeneminen – ja “pelkkä puhelin pöydällä”
Meille monille niin tuttu ilmiö, johon liittyy myös vaikeutta ylläpitää pitkäjänteistä huomiota. Moni tunnistaa tämän värinän. Et kuule ääntä etkä tunne tärinää, mutta huomio värisee kohti puhelinta. Tai tuntee värinän taskussaan, kuin puhelin soisi. Se riittää – ei tarvita käyttöä, pelkkä mahdollisuus käyttöön vie osan työmuistista.
Useat kokeelliset tutkimukset ovat havainneet, että pelkkä älypuhelimen läsnäolo pöydällä voi heikentää työmuistia ja suoriutumista. Puhelin luo ulkopuolelleen tietynlaisen piippauspotentiaalin, joka “varaa” osan kognitiivisista resursseista. Toisaalta meta-analyysitasolla näyttö on osin ristiriitaista: vaikutusta on joissakin asetelmissa, mutta ei kaikissa – mikä korostaa yksilö- ja kontekstieroja. Turvallinen nyrkkisääntö keskittymiselle on silti: puhelin pois näkyvistä, ei vain äänettömälle.
Sosiaalisissa tilanteissa olemisessa, niin kotona kuin työssä, taukojen tarkoitus on tukea ja lisätä ajattelua. Ei luoda lisää mahdollisuuksia selata ja virittyä johonkin muuhun.
Tarkkaavuuden haasteiden kasvu väestössä
Tilastot viittaavat siihen, että tarkkaavuuden ja ADHD-diagnoosien määrät ovat kasvaneet useissa maissa – myös Suomessa. Esimerkiksi valtakunnallinen kohorttitutkimus raportoi uusien ADHD-diagnoosien kaksinkertaistuneen Suomessa vuosina 2020–2022, ja THL:n tuore tilastokatsaus kuvaa poikien (7–12 v) ADHD-diagnoosien yleistymistä viime vuosina. Ajattelen, että meidän ammattilaisten ja perheiden kanssa työskentelevien on hyvä rohkeasti tukea ihmisiä tässä ja auttaa arjen rakenteiden säätämisessä ja kehittämisessä suotuisampaan suuntaan.
On aiheellista pohtia, miten brain rot linkittyy tarkkaavuuden ja keskittymisen haasteiden yleistymiseen. ADHD-diagnoosit ovat lisääntyneet, mutta myös ilman diagnoosia moni kokee vaikeuksia keskittyä, suunnitella ja rauhoittua. Digitaalinen ympäristö, kuten ympäristö muutenkaan missä elämme ei ole neutraali – se muokkaa aivoja.
Brain rot ja hermostollisesti herkemmät
Joillekin hermosto syttyy nopeammin ja sammuu hitaammin. Tätä voi kutsua hermostolliseksi herkkyydeksi. Tällöin aistit ottavat enemmän sisään, ärsykkeet tuntuvat voimakkaammin, vire nousee herkästi ja palautuminen vaatii aikaa. Se ei ole vika, vaan ominaisuus ja sillä on paljon vahvuuksia (tarkkanäköisyys, vivahteiden taju, syvällinen ajattelu). Brain rot koskettaa kuitenkin herkempiä usein eri tavalla: kynnykset ovat matalammat ja piikit korkeammat. Lyhyt, nopeasti palkitseva sisältö nostaa kierroksia heille jopa silloin, kun muille se on “vain kevyt tauko”.
Työpäivän loppuun varattu raportti kuihtuu mikroskrollien sarjaksi, koska hermosto reagoi jokaisen pienen yllätyksen äärellä kuin se olisi merkittävä signaali, jotain innostavaa tulossa. Illalla hyvän mielen klipit eivät laske vaan nostavat virettä pykälällä, minkä takia nukahtaminen viivästyy tai vaikuttaa yön unenlaatuun. Kotona lapsi (tai aikuinen) voi kokea lyhyiden videoiden rytmin “liian nopeana” ja toisaalta olla niissä silti kiinni, koska jokainen pieni palkinto tuntuu voimakkaalta. Aivo ja mieli haluaa toiston, ja toisaalta keho väsyy toistosta.
Herkälle hermostolle kuormitusta ei tee vain synkkä uutinen, vaan myös söpö lemmikki, inspiroiva treenivinkki, täydellinen keittiöremontti. Valenssi (kiva vs. kurja) ei ratkaise, vaan kiihtymys ja rytmin tiheys. Kun hermosto toimii valmiustilassa, hyvänkin sisällön mikropalkinnot pitävät sen siellä. Seurauksena on sirpaleinen olo: pää käy kuumana, mutta syvä ajattelu ei taitu.
Hyvä uutinen on, että ympäristöä voi säätää, eikä tarkoitus ole kieltää herkkyyttä tai tekniikkaa – päinvastoin, suojella vahvuuksia. Ammattilaisen työssä tämä tarkoittaa, että herkkyys sanoitetaan vahvuutena, joka tarvitsee oikean ympäristön. Perheiden kanssa keskitytään rytmiin, ei pelkkiin sääntöihin: laiteparkki olohuoneessa, yhteinen “hidas ilta” mahdollisimman monesti viikossa, ja nuorelle sovitaan selkeät ymmärrettävät toimintatavat älylaitteiden kanssa.
On tärkeää muistaa, että herkkä hermosto tuo mukanaan supervoimia. Kykyä huomata pieniä muutoksia, sanoittaa tunnelmaa, aistia, milloin jokin on olennaista. Kun suojaat nuo kyvyt turhalta ärsyketulvalta, ajattelu syvenee ja yhteys toisiin vahvistuu. Brain rot ei ole herkille “pahempi kohtalo”, vaan selkeämpi kutsu säätää ympäristöä fiksusti. Kun säädät päivän rytmiä, ruutujen määrää ja iltarutiineja hermostollesi sopiviksi, lyhyet sisällöt eivät enää vie sinua mennessään. Ne alkavat tukea vahvuuksiasi, kuten kykyä keskittyä tärkeään, löytää merkityksiä ja rakentaa yhteyttä toisiin sen sijaan, että veisi niiltä tilaa.
Brain rot kulttuurisena ilmiönä
Meemikulttuuri, ironia ja absurdius ovat tapoja käsitellä maailmaa, jossa informaatio on ylenpalttista ja tulevaisuus tuntuu epävarmalta. Lyhyt formaatti tiivistää monimutkaisen tunnekokemuksen yhdeksi viittaukseksi.
- Osaa brain rot -ilmiöstä voidaan lukea myös vastareaktioksi tuottavuusnormeihin ja osallistumisen uudeksi lajiksi nuorilla (ks. Owens 2025).
- Tapa purkaa stressiä, olla ”lapsellinen” ja irrottautua jatkuvasta suorittamisesta.
- Yhteisöllinen kokemus, jossa sisäpiirin vitsit ja visuaaliset kielikuvat luovat yhteenkuuluvuutta.
Brain rot on siis osaltaan myös vastarintaa vakavuutta kohtaan – leikillisyys on ihmisen keino säädellä kuormaa ja kuulua johonkin. Ongelmia syntyy, jos kaikki muuttuu leikiksi. Tällöin syvä ajattelu ja pitkäjänteinen lohdun kokemus jäävät osin löytymättä.
Brain rot ja luovuus: tuhoaako vai synnyttääkö se jotain uutta?
Lyhytformaatti voi olla myös luovuutta tukevaa: uudenlaista inspiraatiota, oppimista, yhteisöjä ja synteesien luomista asioiden välillä dynaamisella tahdilla. Kysymys on lopulta toiminnan tarkoituksellisuudesta: mitä olen tekemässä, miksi, ja milloin lopetan. Kun kulutus muuttuu valinnaksi eikä virran viemäksi, lyhyt sisältö voi elää rinnakkain syvän kanssa – ja jopa johdattaa siihen (esim. lyhyt some → pitkä artikkeli → kirja).
Oma luomistyöni perustuu tähän, kun usein inspiroidun sosiaalisesta mediasta näkemästäni ja haluan luoda tästä syväluotaavampaa sisältöä.
Kääntöpuoli on keskeneräisyyden kulttuuri. Kun palkinto tulee nopeasti, aloitusenergia kuluu pelkkiin startteihin. Työtä ei viedä loppuun, koska uutta on aina tarjolla. Huomaamatta siirrymme “ikuisen luonnoskirjan tilaan”, jossa ideat saavat kyllä ohuen muodon, mutta harjoittelu ja viimeistely jäävät ilman aikaa. Algoritmien logiikka suosii toistettavuutta ja turvallista muotoa – se houkuttelee samankaltaistamaan. Lopputulos voi olla tasapaksua huttua, kun kaikki näyttää vähän hyvältä, mutta mikään ei liiku syvälle.
Miten brain rotia voi ehkäistä tai tasapainottaa?
Digitaalinen paasto – kevyesti, toistuvasti
- Ilmoitusten nollaus: jätä päälle vain puhelut ja viestit ja jos jokin ihan välttämätön.
- Aikaikkunat: esim. 2 × 15 min/päivä lyhytvideoille ja ns skrollaamiselle
- Puhelin pois näkyvistä keskittymisen ajaksi (ei vain äänettömälle) – pelkkä läsnäolo voi syödä työmuistia.
Tietoinen sisällönkulutus
- Hidas media päivittäin: 20–30 min pitkää tekstiä/dokumenttia/kirjaa. Se “kouluttaa” takaisin syväkeskittymistä – vastavoima lyhytvideorytmille.
- Tarkoitus ennen avaamista: Miksi avaan? Mitä etsin? Milloin lopetan? Pieni suunnitelma vähentää imua. Opettaa huomaamisen taitoa, joka taas kehittää yhteyksiä aivojen etuosissa.
Pitkäkestoiset projektit
- Pidä elämässä käynnissä jotain, mikä ei palkitse heti: soittaminen, piirtäminen, tavoitteellinen (sopivan) juoksu/liikunta, puutyö, blogisarja. Kehollinen tai käsillä tekeminen palauttaa toisenlaisen rytmin.
Mediatietoisuus & algoritmien ymmärtäminen
- Ymmärrys lisää valtaa: algoritmi optimoi huomiota. Kun huomaat tämän, et ole sisällön vietävissä samalla tavalla.
Uni ensin
- Tunti ennen nukkumaanmenoa ruudut pois; makuuhuone ruuduttomaksi.
- Seuraa viikon ajan nukahtamisaikaa, heräilyjä ja aamuvirettä (0–10) – useimmat näkevät muutoksen 1–2 viikossa.
Lopuksi
Brain rot ei leimaa ihmistä, se nimeää ympäristön ja tottumusten yhteisvaikutuksen. Siksi ratkaisu löytyy harvoin tahdonvoiman kiristämisestä, ja useammin olosuhteiden säätämisestä.
Ilmiö näkyy työssä (keskeytykset, päätösväsymys, heikompi sitoutuminen), perheissä (säätelyn ja iltarutiinien takkuaminen) ja vastaanotoilla (uni, alakulo, ahdistus kietoutuvat arjen skrollirytmiin). Positiivista on, että pienet, toistuvat teot tuottavat usein tuntuvan eron 1–2 viikossa, kun niitä oikeasti kokeillaan ja seurataan. Käytännössä tämä tarkoittaa ilmoitusten siivousta, aikaikkunoita somelle, puhelinta pois näkyvistä keskittymisen ajaksi sekä hidasta mediaa (kuten tämä teksti) palauttamaan syvää rytmiä.
Ammattilaiselle kyse on rakenteiden ja arjen sisältöjen kirkastamisesta, sujuvamman rytmin luomisesta, mm. yhteiset pelisäännöt, selkeät kokeilut ja niiden systemaattinen seuranta -> mikä toimi, mitä säädetään, kokeillaan uudelleen. Kyse ei oikeastaan ole asioiden kieltämisestä, vaan uusien taitojen opettelusta. Tällöin arjen tempo rauhoittuu ja rajat tuntuvat helpotuksilta, eivät kielloilta. Säätelykyvyn haasteiden edessä tämä ei välttämättä ole helppoa, mutta se on välttämätöntä ja toisaalta tukee säätelyn kehittymistä, kun toiminnasta tulee tietoisempaa ja harkitumpaa.
Brain rot ei ole vain meemisana, vaan peili, joka heijastaa digitaalisen arkemme haasteita ja kutsuu pysähtymään huomaamaan itseämme. Mitä aivoni tarvitsevat voidakseen hyvin ja ennen kaikkea, voidakseni ajatella, luoda, tuntea ja olla yhteydessä? Vastaamalla tähän arjen pienillä teoilla, nopea ja lyhyt sisältö lakkaa viemästä meitä mennessään ja saattaa alkaa palvella sitä, missä olemme parhaimmillamme.
Lähteet
Auro, K., Holopainen, I., Perola, M., Havulinna, A. S. & Raevuori, A. 2024. Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder Diagnoses in Finland During the COVID-19 Pandemic. JAMA Network Open 7(6): e2418204. Viitattu 28.9.2025. https://doi.org/10.1001/jamanetworkopen.2024.18204
Berger, J. & Milkman, K. L. 2012. What Makes Online Content Viral? Journal of Marketing Research 49(2), 192–205. Viitattu 28.9.2025. https://doi.org/10.1509/jmr.10.0353
Dictionary.com. 2024. brainrot (Meaning & Origin). Viitattu 28.9.2025. https://www.dictionary.com/e/slang/brainrot/
Gruber, M. J., Gelman, B. D. & Ranganath, C. 2014. States of Curiosity Modulate Hippocampus-Dependent Learning via the Dopaminergic Circuit. Neuron 84(2), 486–96. Viitattu 28.9.2025. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/25284006/
Han, X., Huang, X., Qin, M., Zhao, S. & Zhou, R. 2024. Electronic Media Use and Sleep Quality: A Meta-analysis. Journal of Medical Internet Research 26: e48356. Viitattu 28.9.2025. https://www.jmir.org/2024/1/e48356/
Hartanto, A., Yong, J. C. & Yang, H. 2024. The Effect of Mere Presence of Smartphone on Cognitive Performance: A Meta-Analysis. Technology, Mind and Behavior 5(1). Viitattu 28.9.2025. https://tmb.apaopen.org/pub/7np97zr5/download/pdf
Hughes, I. M., LaMothe, R. & Gino, F. 2024. Working, Scrolling, and Worrying: Doomscrolling at Work and Its Implications for Work Engagement. Computers in Human Behavior 154: 108239. Viitattu 28.9.2025. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0747563223004818
Jiang, L., Ma, Y., Chen, Q. & Zhao, J. 2024. Short-Form Video Addiction and Adolescents’ Sleep Quality: The Mediating Role of Social Anxiety. BMC Psychology 12: 328. Viitattu 28.9.2025. https://bmcpsychology.biomedcentral.com/articles/10.1186/s40359-024-01865-9
Merriam-Webster. 2025. brain rot (Slang Dictionary). Viitattu 28.9.2025. https://www.merriam-webster.com/slang/brain-rot
Oxford University Press. 2024. Brain rot named Oxford Word of the Year 2024. Viitattu 28.9.2025. https://corp.oup.com/word-of-the-year/
Owens, E. 2025. ‘It speaks to me in brain rot’: Theorising ‘brain rot’ as a Genre of Participation among Teenagers. New Media & Society. Early view. Viitattu 28.9.2025. https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/14614448251351527
Sherman, L. E., Greenfield, P. M., Hernandez, L. M. & Dapretto, M. 2016. The Power of the Like in Adolescence: Effects of Peer Influence on Neural and Behavioral Responses to Social Media. Psychological Science 27(7), 1027–1035. Viitattu 28.9.2025. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC5387999/
Shifman, L. 2013. Memes in Digital Culture. Cambridge, MA: MIT Press. Viitattu 28.9.2025. https://mitpress.mit.edu/9780262525435/memes-in-digital-culture/
Skowronek, J., Schmid, S. & Kübler, A. 2023. The Mere Presence of a Smartphone Reduces Basal Cognitive Performance. Scientific Reports 13: 10554. Viitattu 28.9.2025. https://www.nature.com/articles/s41598-023-36256-4
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2025. Lasten ja nuorten ADHD-diagnoosien yleisyys 2023 (Tilastoraportti 4/2025). Viitattu 28.9.2025. https://www.julkari.fi/handle/10024/151005
Yan, T., Yang, Y., Zhang, Y., et al. 2024. Mobile Phone Short Video Use Negatively Impacts Attention Control and Self-Control. Frontiers in Psychology 15: 1352073. Viitattu 28.9.2025. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC11236742/