Mentalisaatio – kyky huomata omaa ja toista
Arjessa syntyy tuon tuosta väärinkäsityksiä ja -ymmärryksiä, mitä toinen ihminen onkaan tarkoittanut. Lapsi paiskoo ovea, ja ajattelemme hänen olevan tottelematon. Puoliso vetäytyy hiljaisuuteen, ja tulkitsemme sen torjunnaksi. Lapsiperhearjessa mentalisaatio on jatkuvasti haastettuna syystä tai toisesta. Kuitenkin tiedetään, että aikuisen mentalisaatiokyky on erityisen tärkeä suhteessa lapsen mentalisaatiokyvyn kehittymiseen.
Se tulee mukaan monissa muissakin arkisissa tilanteissa. Työpaikan palaverissa kollega kurtistaa kulmiaan, ja olemme varmoja hänen arvostelevan meitä. Todellisuudessa emme tiedä, mitä toisen mielessä tapahtuu. Muistammeko samalla huomata, mitä itsessämme tapahtuu.
Kirjoituksessa pyrin tuomaan käsitteen esiin ymmärrettävästi ja yleistajuisesti. Tämä on ensimmäinen osa artikkelisarjaa, jossa avaamme mentalisaation merkitystä arjessa, vanhemmuudessa, parisuhteessa ja ihmissuhteissa laajemmin.
Mitä mentalisaatio tarkoittaa ja miten se kehittyy?
Se tarkoittaa kykyä ymmärtää, että sekä minulla että toisella on oma mieli – ajatuksia, tunteita, tarpeita ja aikomuksia, jotka ohjaavat käyttäytymistä. Se on taitoa pitää mieli mielessä.
Mentalisaatio näkyy arjen pienissä hetkissä:
- Kun pysähdyn miettimään, mitä lapseni kokee raivon takana.
- Kun huomaan oman ärtymykseni ja tunnistan, ettei se johdu vain toisen sanomisesta, vaan myös omasta väsymyksestäni.
- Kun uskallan kysyä: ”Mitä sinussa tapahtuu?”, sen sijaan että täyttäisin aukot omilla olettamuksillani.
Mentalisaatiokyky kehittyy lapsuudessa ja nuoruudessa, ja siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten vanhempien ja muiden hoitajien antama tuki ja malli. Lapsen varhainen vuorovaikutus vanhempien kanssa on erityisen tärkeää, sillä se tarjoaa perustan kyvyn kehittymiselle. Kun vanhempi vastaa lapsen tarpeisiin ja tunteisiin herkällä ja ymmärtävällä tavalla, lapsi oppii tunnistamaan ja ymmärtämään omia ja toisten tunteita.
Mentalisaatiokyky on keskeinen sosiaalisen vuorovaikutuksen ja empatian kannalta, ja se auttaa meitä navigoimaan välillä monimutkaisiltakin tuntuvissa ihmissuhteissa. Se ei ole täydellisyyttä eikä kaikkitietävyyttä. Se on uteliaisuutta ja kiinnostusta itsen ja toisen sisäiseen maailmaan.
Miksi mentalisaatio on tärkeää?
Ilman mentalisaatiota ihmissuhteet jäävät pinnallisiksi tai väärinymmärrysten varaan. Kun ei pysähdy pohtimaan, mitä toisessa liikkuu, tulkitsee helposti kaiken oman mielen kautta. Tämä lisää erillisyyttä ja turvattomuutta. Se auttaa meitä ymmärtämään, miksi ihmiset käyttäytyvät tietyllä tavalla, mikä puolestaan auttaa meitä reagoimaan heihin sopivalla tavalla.
Se edistää emotionaalista säätelyä, koska se auttaa meitä tunnistamaan ja ymmärtämään omia tunteitamme. Näin se toimii myös osana yhteyden luomista toiseen. Kun lapsi kokee, että hänen tunteensa tunnistetaan ja niihin vastataan, hän oppii vähitellen säätelemään itseään. Kun parisuhteessa huomataan, että kumpikin on omine mielineen arvokas, syntyy luottamusta ja joustavuutta. Työpaikoilla mentalisaatio vähentää turhia konflikteja ja parantaa ilmapiiriä.
Turvaa kasvatetaan, kun tullaan nähdyksi ja kuulluksi. Hermosto saa viestin: ”En ole yksin tämän kokemuksen kanssa.” Tämä rauhoittaa ja antaa tilaa oppimiselle, luovuudelle ja yhteydelle.
Mentalisaatio on keskeinen tekijä empatian kehityksessä, sillä se mahdollistaa toisten ihmisten tunteiden ja kokemusten ymmärtämisen. Mentalisaatiota tukevat terapiat ja ohjelmat vahvistavat sekä yksilön säätelytaitoja että ihmissuhteiden laatua.
Ei siis ole kyse vain teoriasta, vaan konkreettisista muutoksista arjessa.
Kun mentalisaatio katoaa
Stressi, uupumus ja traumaattiset kokemukset kaventavat kykyämme mentalisoida. Kun hermosto on jatkuvasti sietoikkunan ulkopuolella, aivot tulkitsevat toisen sanat ja eleet helposti uhkana. Haasteet mentalisaatiossa voivat ilmetä monin eri tavoin, ja ne voivat vaikuttaa merkittävästi yksilön sosiaaliseen ja emotionaaliseen hyvinvointiin.
Silloin tapahtuu kolme asiaa:
Ensinnäkin, oletamme pahinta. Kun toinen vaikenee, tulkitsemme sen hylkäämiseksi. Kun kollega kurtistaa kulmiaan, ajattelemme hänen arvostelevan meitä.
Toiseksi, lukkiudumme omaan näkökulmaamme. Näemme vain oman tulkintamme tilanteesta, emme toisen mahdollista todellisuutta.
Kolmanneksi, reagoimme puolustautumalla. Hyökkäämme, vetäydymme tai jähmetymme.
Juuri näissä hetkissä mentalisaatio olisi arvokkainta – mutta silloin se on kaikkein vaikeinta. Siksi tarvitaan pysähtymistä ja harjoittelua: kykyä pysähtyä, nähdä ero tulkinnan ja todellisuuden välillä, ja kysyä itseltään: ”Voisiko tässä olla muutakin?”
Mentalisaatio arjessa
Se ei näy suurissa puheissa, vaan arjen tavallisissa hetkissä. Se on kyky, joka auttaa meitä itsemme lisäksi ymmärtämään ja reagoimaan toisten ihmisten tunteisiin ja ajatuksiin. Se voi tehdä jokapäiväisestä elämästä sujuvampaa ja merkityksellisempää. Kun kykenemme pitämään toisen mielen mielessämme ja samalla huomaamme, mitä itsessämme menee, säätelemme paremmin myös omaa sisäistä tilaamme.
Mentalisaatiokyky ja säätelykyky kulkevat käsi kädessä. Kyky ymmärtää itseä ja toista auttaa hermostoa pysymään tasapainossa, ja toisaalta hyvä säätely luo edellytyksiä mentalisoida myös kuormittavissa tilanteissa. Eli säätelyn pettässä stressissä tai uupumuksessa, myös kyky mentalisoida kaventuu. Mitä paremmin ymmärrämme itseämme ja toista, sitä enemmän hermostomme havainnoi turvaa ja pysyy joustavana.
- Vanhemmuudessa: Lapsi huutaa kaupan lattialla. Mentalisoiva vanhempi ei ajattele pelkästään tilanteen noloutta, vaan miettii mitä lapsi mahtaa nyt kokea ja mahdollisesti tarvita? Se ei tarkoita rajojen puuttumista, vaan rajan asettamista empaattisesti. Vanhempi voi esimerkiksi sanoa: ”Ymmärrän, että olet väsynyt ja harmissasi. Nyt noustaan kuitenkin ylös, minä olen tässä ja autan sinua.” Ja ainahan tämä ei todellakaan toimi ja tällöin omat säätelyn taidot astuvat esiin, kun pysyy itse rauhallisena ja tavoitettavissa huutavasta kauppakaverista huolimatta.
- Parisuhteessa: Puoliso vetäytyy hiljaisuuteen. Ilman mentalisaatiota toinen kokee torjuntaa. Mentalisoiva puoliso uskaltaa kysyä: ”Oletko väsynyt vai mietteissäsi? Mitä sinussa menee tällä hetkellä?” Tämä yksinkertainen kysymys voi avata keskustelun ja muuttaa koko tilanteen suunnan, tuoden ymmärrystä ja läheisyyttä.
- Työelämässä: Palaverissa kollega on lyhytsanainen. Tämä voi helposti tulkita kritiikiksi tai välinpitämättömyydeksi. Mentalisoiva henkilö kuitenkin pysähtyy pohtimaan: ”Entä jos hän onkin kiireinen tai huolissaan?” Yksi kysymys, kuten ”Onko kaikki kunnossa?”, voi estää väärinymmärryksen kasvamasta konfliktiksi ja luoda rakentavamman työilmapiirin.
Palataan esimerkkeihin ja mentalisaation näyttäytymiseen arjessa vielä omissa artikkeleissaan, kuten mentalisaatio vanhemmuudessa.
Kaava on yksinkertainen: pysähdy – kysy – kuuntele. Mentalisaatio auttaa meitä näkemään toiset ihmiset kokonaisina yksilöinä, heidän tunteineen ja ajatuksineen, ja se voi rikastuttaa ihmissuhteitamme merkittävästi.
Tämä voi näkyä myös auttamistyössä, kun työntekijä ei tyydy vain näkyvään käyttäytymiseen, vaan pysähtyy uteliaasti miettimään sen taustalla olevia kokemuksia. Kun ammattilainen kykenee pitämään asiakkaan mielen mielessään ja samalla säätelemään omaa reaktiotaan, syntyy tila, jossa toinen voi kokea tulevansa aidosti kohdatuksi. Juuri tämä yhteys on usein se muutosvoima, joka kannattelee eteenpäin enemmän kuin yksikään valmis neuvo tai ratkaisu.
Miten mentalisaatiota voi harjoittaa?
Mentalisaatio on taito, jota voi vahvistaa. Se ei ole synnynnäinen lahja, vaan kehittyvä kyky, joka joustaa elämäntilanteiden mukana.
Kokeile näitä kolmea arjen harjoitusta:
- Pysähdy itsesi äärelle. Kysy kerran päivässä: ”Mitä tunnen juuri nyt?” Älä tyydy ensimmäiseen vastaukseen, vaan kurkista syvemmälle: ”Mikä tarve voisi olla tämän tunteen alla?”
- Huomaa ero. Kun tulkitset toisen käytöstä, sano itsellesi: ”Tämä on minun tulkintani, ei fakta.” Anna tilaa sille, että toinen voi kokea toisin.
- Kysy uteliaasti. Sen sijaan että teet johtopäätöksiä, kysy toiselta: ”Miltä tämä sinusta tuntui?” Uteliaisuus on mentalisaation ydin.
Harjoittelu ei tarkoita täydellisyyttä. Riittää, että pienissä hetkissä avautuu tilaa pysähtyä ja olla utelias. Esimerkiksi, kun lapsi kertoo vanhemmalleen koulupäivästään, vanhempi voi pysähtyä ja kysyä tarkentavia kysymyksiä, jotka auttavat lasta ilmaisemaan tunteitaan ja ajatuksiaan.
Ammattilaiset ja esimerkiksi perheiden kanssa työtä tekevät kehittävät tätä kykyä asiakkaillaan yksinkertaisissa arjen vuorovaikutustilanteissa, joissa harjoitellaan toisten tunteiden ja ajatusten ymmärtämistä. Tämä voi tapahtua esimerkiksi keskusteluissa, joissa pyritään ymmärtämään toisen näkökulmaa ja reaktioita.
Mentalisaatio ei ole kaiken hyväksymistä
Mentalisaatio ei ole vain psykologinen termi, vaan tapa elää suhteissa. Se syntyy katseessa, kysymyksessä ja hetkessä, jossa pysähdymme ennen kuin reagoimme. Se on kyky nähdä ihminen ihmisenä myös silloin, kun hän on meille vaikea.
On kuitenkin tärkeää muistaa, että mentalisaatio ei tarkoita täydellisyyttä tai jatkuvaa ymmärtämistä. Aikuisen ei aina tarvitse ymmärtää kaikkea. Joskus on täysin hyväksyttävää valita olla kiinnostunut myös omasta hyvinvoinnistaan, eli ymmärtää itseään. Tämä voi tarkoittaa itsensä suojelemista tilanteissa, joissa toisen ymmärtäminen vaikuttaa mahdottomalta. Kyvyn kehittymisen myötä nämäkin valinnat helpottuvat ajan kanssa. Näin olet siis myös oppinut ymmärtämään itseäsi paremmin.
Tämä artikkeli on ensimmäinen osa sarjaa. Seuraavissa osissa syvennymme siihen, mitä mentalisaatio tarkoittaa muun muassa vanhemmuudessa ja parisuhteessa sekä miten sen avulla voi rakentaa turvaa ja yhteyttä.
Jos haluat tutkia itsesi ja toisen ymmärtämistä, niin ole yhteydessä. Mentalisaation kehittyminen ei ole koskaan myöhäistä, koska olemmehan jo oppineet, miten ihminen, aivot ja hermosto on alati oppiva ja kehittyvä. Tämä tuo toivoa niin asiakkaalle, kun työntekijälle.
Lähteet
Allen, J. G., Fonagy, P. & Bateman, A. 2008. Mentalizing in Clinical Practice. Arlington: American Psychiatric Publishing.
Bateman, A. & Fonagy, P. 2016. Mentalization-based treatment for personality disorders: A practical guide. Oxford: Oxford University Press.
Fonagy, P. & Allison, E. 2014. The role of mentalizing and epistemic trust in the therapeutic relationship. Psychotherapy, 51(3), 372–380. https://doi.org/10.1037/a0036505
Fonagy, P. & Luyten, P. 2009. A developmental, mentalization-based approach to the understanding and treatment of borderline personality disorder. Development and Psychopathology, 21(4), 1355–1381. https://doi.org/10.1017/S0954579409990198
Fonagy, P., Gergely, G., Jurist, E. & Target, M. 2002. Affect regulation, mentalization, and the development of the self. New York: Other Press.
Pajulo, M. & Pyykkönen, N. 2011. Mentalisaatiokyvyn tukeminen vanhemmuudessa. Duodecim, 127(16), 1752–1759.
Suomen mentalisaatioinstituutti. 2024. Mentalisaatio. https://www.mentalisaatio.fi/mentalisaatio/
Tronick, E. Z. 2007. The Neurobehavioral and Social-Emotional Development of Infants and Children. New York: W. W. Norton & Company.